Hoi, räätäli, ota koivet mukaasi. Ja varo lyömästä nenääsi kiviin, sillä ne lyövät takaisin! S Kyllä minä tu-tulen! huusi pieni mies, joka vähä väliä muutteli myttyään kädestä toiseen, ja kiipeili kiveltä kivelle uskaltamatta katsoa Björnin jälkeen siinä pelossa, että menettäisi tasapainonsa ja luiskahtaisi.
Kyllä minä tu- tu- voi saakeli, tuonne nyt meni myttyni!
Pienet kravustajat, jotka olivat tätä tapausta odottaneet, käärivät lahkeensa, porkkasivat veteen ja pelastivat räätälin mytyn, joka oli joutunut tuuliajolle.
Kiitoksia paljon! sanoi tuo pieni hyväntahtoinen mies, joka oli noussut ylös ja vuoron piteli lakistaan kiinni, jota tuulen puuskat retuuttivat, vuoron hieroi reisiluutaan.
Kiitoksia paljon! Nämä ovatkin hyvin pahoja kiviä nämä kivet!
Ei ole täällä parempiakaan! vakuutti toinen pienistä kravustajista.
Ennen olivat ne vieläkin pahempia! vahvisti toinen. Talvella kaatui tässä Morten Svendsenin poika, kun meni venheesensä turskan koukkujen kanssa, ja taittoi molemmat isovarpaansa reikiin!
Molemmat varpaansa? kysyi räätäli säikähtäen.
Ihan molemmat! vakuutti poika hyvin tosissaan.
Pääsinhän sitten Jumalan kiitos vähällä! Odottakaa, saatte pari vesirinkilää!