Se painaa kovasti peräsintä! sanoi hän räätälille, joka näkyi yhä enemmän alkavan ikävöidä jotakin.
Vai — niin! sanoi pieni mies kohteliaasti koettaen käsittää, mitä perämies oli tarkoittanut.
Samassa lensi hänen hattunsa mereen.
Voi! huusi hatun omistaja.
Björn viittasi hänelle, että tulisi peremmäksi katsomaan, ja siitä näkivät he molemmat, mitenkä korkea hattu kellui aalloilla kuin vesilintu, kunnes vaahdoksi murtuva laine kaasi sen ja upotti samassa.
Siitä ei ole merellä sen suurempaa hyötyä kuin räätälistä helvetissä! virkkoi Björn ja tarjosi pienelle miehelle pullostaan.
Räätäli joi ja tunsi jo voivansa paremmin.
Mutta silloin kallistui venhe aivan tuhottomasti ja vettä pursusi sisään tuulen alla olevan laidan ylitse. Halkasija oli vedetty mastoon.
Riivaako sinua piru? huusi Björn vähän hämmästyksissään ja painoi peräsimen tuulta vasten. Niels!
Niels ilmaantui maston takaa.