Kuta enemmän tuuli kiihtyi ja kuta kalpeammaksi räätäli kävi, sitä enemmän synkkenivät Nielsin kasvot ja sitä suuremmaksi kasvoi hänen halunsa saada halkasija nostetuksi.

Silloin tällöin hän naurahti ja näytti valkosia hampaitaan räätälille, kun venhe oikein kallistui ja vesi huuhteli kannen yli.

Räätäli katseli häntä hätäytyneen näköisenä, vääntäen likomärkää takkiaan.

Luuletteko, että se siitä paranee?

Ei se mitään. Me lisäämme purjeita!

Ta- tarkoitatteko to- todellakin, että voimme lisätä pu- purjeita? kysyi tuo pieni mies.

Saadaanhan nähdä! huusi Niels ja alkoi taas askaroida halkasijan kanssa.

Ota sisään halkasijan puomi! komensi Björn. Ei se meitä nyt hyödytä.

Saa olla, missä on! vastasi Niels.

Björn ei kuullut vastausta ja odotti tyynesti käskynsä täyttämistä.