Luuletko voivasi vähän aikaa puristaa tätä tikkua, niin kauvan kuin minä pesen hänen korvan tauksiaan?
Ja hän antoi räätälille peräsimen varren.
Anna hänen olla! pyysi pieni mies.
Venhe kallistui pahasti. Vettä kuohui koskena laidan yli sisään. Björn tarttui vanhaan viskaimeen ja lennätti sen veljensä päätä kohden.
Alas halkasija, sanon minä!
Niels väisti päätään ja nauroi hurjasti.
Björn sysäsi räätäliä, niin että tämän kaitanen ruumis riippui kuin riepu peräsimen varren päällä ja pakoitti venheen ylös tuuleen. Sitten juoksi hän kannelle ja karkasi käsi kohona veljensä kimppuun.
Sinä olet hullu, Niels!
Hänen voimakas kätensä putosi veljen niskaan ja pakoitti hänet polvilleen. Toisella kädellä heitti hän halkasijan selkänuoran irti ja kiskasi purjeen kannelle. Sitten nosti hän ylös veljensä niskasta ja kantoi hänet kuin koiran penikan peremmä heittäen hänet räätälin jalkoihin.
Venhe oli kääntymässä. Niels tarttui vaistomaisesti peräsimeen. Björn kumartui ja antoi puomin solahtaa selkänsä yli. Kun hän sitten oli reilannut kokkapurjeen, meni hän rauhallisesti, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, takaisin perään.