Siinä istuivat he nyt kolmisin polvet polvia vasten ja äänettöminä.
Lie parasta, että pienennämme purjeita, niin kauvan kuin venhe on tällä laidalla! sanoi Björn.
Nielsillä ei ollut mitään sitä vastaan.
Kun kaikki oli reilassa, käänsi Björn taas venheen toiselle laidalle.
Sitten ojensi hän pullonsa räätälille. Räätäli värisi ja ryyppäsi.
Pidähän huolta majakkamestarin häähousuista! sanoi Björn ystävällisesti. Pelkään että niitä täytyy käyttää suolattomassa vedessä, ennenkun hän voi ne jalkaansa vetää!
Ja sitten tirkisti Björn tuulen puolelle, josta vihurit tulivat ja survaisten vierustoveriaan ystävällisesti kylkeen, sanoi hän niin tyytyväisenä kuin olisi tanssilattialla kävellyt:
Tuuli kiihtyy, räätäli; tuuli kiihtyy!…
* * * * *
Kun suuri karhu sittemmin kertoi minulle tämän kohtauksen, lisäsi hän: