Ne toi pikku Maria — sanoi muori ja päästi suuren, huolestuneen huokauksen litistyneestä rinnastaan.
Adelsvärd kysyi, missä Maria oli.
Se on jo mennyt nukkumaan kamariinsa. Sen tuli pää kipeäksi, kun puutarhatyössä oli niin kovin kuuma! —
Miksi te teetätte hänellä työtä keskipäivän helteessä? Niin vahva ei hän ainakaan ole! sanoi Adelsvärd moittien.
Muori peräytyi hieman yskien.
Vanha puutarhuri vastasi hartioitaan kohauttaen: Me olemme köyhää väkeä, herra!
Hetken kuluttua hän otti esille kokoon käärityn nenäliinan, aukaisi sen hitaasti — ja laski pöydälle Adelsvärdin eteen veitsen.
Adelsvärd tarkasteli veistä, siroa asetta, varmaankin espanjalaista tekoa, jonka käyrään sarvivarteen oli uurrettu koristeita. Sirpinmuotoinen, eteenpäin koukistettu terä päättyi pitkään, kiiltävään kärkeen. Se aukeni ja pysyi jäykkänä teräsjousen varassa, jossa oli kolme pahaenteistä naksahdusta.
Siro ase ja vaarallinen terä — sanoi Adelsvärd — ja koetteli jousen naksahduksia.
Eikö herra tahtoisi sitä ostaa? kysyi ukko.