— Mitä sinä teet, Simonnin? — kysyi Boucard.
— Minä kutsun häntä, kysyäkseni, onko hän eversti vai ovenvartija.
Hänen pitäisi se tietää, hänen.
Kaikki apulaiset alkoivat nauraa. Mitä vanhukseen tulee, niin hän nousi jo uudestaan portaita.
— Mitäs me nyt aiomme hänelle sanoa? — huudahti Godeschal.
— Sallikaa minun pitää huolta siitä, — vastasi Boucard.
Mies-raukka astui sisään arastelevasti, luoden katseensa maahan, kenties siksi, ettei olisi ilmaissut nälkäänsä katselemalla liian ahnaasti ruokatavaroita.
— Hyvä herra, — sanoi hänelle Boucard, — haluaisitteko olla niin hyväntahtoinen, että ilmoittaisitte meille nimenne, jotta isäntämme tietäisi…
— Chabert.
— Sama everstikö, joka sai surmansa Eylaussa? — kysyi Huré, joka, oltuaan tähän asti vaiti, halusi kaikin mokomin jatkaa toisten alottamaa pilantekoa.
— Juuri hän, herra, — vastasi ukko vanhanaikaisella suorasukaisuudella ja poistui.