— Joku eversti, joka vaatii maksamatta jäänyttä eläkettä, — sanoi pääkirjuri.
— Eipäs, hän on entinen ovenvartija, — sanoi Godeschal.
— Minä lyön vetoa, että hän on aatelismies, — huudahti Boucard.
— Minä lyön vetoa, että hän on ollut ovenvartijana, — vastasi Godeschal. — Ainoastaan ovenvartijat on luonto varustanut kuluneilla kuskinkauhtanoilla, jotka ovat niin rasvaisia ja liepeistään repeytyneitä kuin tämän ukon takki. Ettekö ole nähneet hänen linttaan menneitä kenkiään, jotka vuotavat, tai hänen kaulaliinaansa, jota hän pitää paitana? Hän on maannut siltojen alla.
— Hän saattaa olla jalosyntyinen ja silti ollut ovenvartijana, — huudahti Desroches. — Sellaista on ennenkin nähty.
— Ei, — vastasi Boucard keskellä äänekästä naurua.
— Minä väitän, että hän on ollut oluenpanijana 1789 ja everstinä tasavallan aikoihin.
— Ah, minä lyön vetoa teatteripiletit teille kaikille siitä, että hän ei ole ollut sotilaana, — sanoi Godeschal.
— Olkoon menneeksi, — vastasi Boucard.
— Herra, herra, — huudahti pieni apulainen, avaten ikkunan.