Teille, joka olette suuri ihminen ja joka itse rakastatte yhtä tuon saman aateliston kaikkein harvinaisimmista ja erinomaisimmista naisista, jonka piiristä minäkin löysin Armandeni, teille riittänee varmasti jo tämä yksi ainoa sana tuon sielun avaimeksi ja samalla valkaisemaan sitä onnea, joka odottaa
ystäväänne
Marie Gastonia.
L.
ROUVA DE L'ESTORADE ROUVA DE MACUMER'LLE.
Vai niin, Louise, siis kaikkien niiden salaisten onnettomuuksien jälkeen, joita sinulle tuotti vastattu, onnellinen rakkaus itse avioliiton helmassa, tahdot nyt vielä elää kahden kesken yksinäisyydessä aviopuolison kanssa! Surmattuasi ensin yhden ottamalla liiaksi osaa suuren maailman elämään, tahdot nyt vetäytyä syrjään nielaistaksesi toisen! Millaisia uusia tuskia taas täten valmistatkaan itsellesi! Mutta päättäen siitä tavasta, millä olet käynyt asiaan käsiksi, näen, että sitä ei voi enää auttaa. Jotta joku mies todellakin on saanut sinut voittamaan vastenmielisyytesi toista avioliittoa vastaan, niin mahtaa hänellä olla enkelin sielu ja taivaallinen sydän; sinut täytyy siis taas jättää harhakuviesi valtaan; mutta oletko siis unohtanut, mitä itse sanoit nuorista miehistä; että heidän tiensä on kaikkien käynyt alhaisten läpikulkupaikkojen kautta ja että he kaikki ovat kadottaneet viattomuutensa mitä inhottavimmissa pesissä? Kuka on muuttunut, sinäkö, vaiko he? Olet hyvin onnellinen, kun vielä voit uskoa onneen: minulla ei ole sydäntä soimata sinua, vaikkakin hellyyteni sinua kohtaan vaistomaisesti pyrkii minua varoittamaan sinua tästä avioliitosta. Niin, satakertaisesti on totta, että luonto ja yhteiskunta yhteisvoimin pyrkivät hävittämään täydellistä onnea maan päältä, sentähden että se on vastoin luonnon ja yhteiskunnan lakia, sentähden että taivas mahdollisesti on kateellinen oikeuksiensa puolesta. Sanalla sanoen, ystävyystunteeni aavistaa jotakin onnettomuutta, jota en millään voi selittää, en tiedä, mistä se on tuleva, enkä, kuka sen on aiheuttava; mutta, rakkaani, tuo ääretön ja rajaton onni on varmaankin musertava sinut. On paljon vaikeampaa kantaa äärimmäistä iloa kuin raskainta surua? En sano mitään pahaa hänestä; sinä rakastat häntä, ja luultavasti en minä ole häntä koskaan nähnyt; mutta toivottavasti jonakin päivänä, jolloin sinulla ei ole muuta tekemistä, piirrät minulle jonkinlaisen muotokuvan tuosta kauniista ja harvinaisesta eläimestä.
Kuten näet, otan omalta kohdaltani asian iloisesti, sillä olen varma siitä, että kuherruskuukauden jälkeen te molemmat yhteisestä sopimuksesta tulette elämään ja olemaan samalla tavalla kuin kaikki muutkin ihmiset. Jonakin päivänä parin vuoden kuluttua kun yhdessä kävelemme tuota tietä pitkin, sanot minulle: — "Kas tuossa on Huvimaja, josta minun ei pitänyt koskaan luopua!" Ja sinä naurat iloista nauruasi ja näytät kauniita hampaitasi. En ole vielä virkkanut mitään Louis'lle, olisimme vain houkutelleet hänet nauramaan. Ilmoitan hänelle sitten vain aivan yksinkertaisesti, että olet mennyt naimisiin ja että haluat pitää avioliittosi salassa. Valitettavasti et nyt tarvitse sisarta etkä äitiä morsiusvuoteesi valmistamiseen. Meillä on nyt lokakuu; rohkeana naisena aloitat talvella. Ellei olisi avioliitosta kysymys, sanoisin, että otat härkää kiinni sarvista. No, oli miten hyvänsä, minussa on sinulla aina oleva mitä vaiteliain ja ymmärtäväisin ystävä. Afrikan salaperäinen keskus on niellyt monta matkustajaa ja minusta tuntuu kuin sinä tunteen valtakunnassa uskaltaisit nyt juuri samanlaiselle retkeilylle, jolla niin monta tutkijaa on hukkunut saaden surmansa neekerien kädestä tai uupuen erämaan hiekkaan. Sinun erämaasi on kahden peninkulman päässä Parisista ja sentähden voinkin iloisesti sanoa sinulle: Onnellista matkaa! Palaat pian luoksemme jälleen.
LI.
KREIVITÄR DE L'ESTORADE ROUVA MARIE GASTONILLE.
1837.