— No, mitä uutta kuuluu? — kysyi häneltä Corentin.
— Tule kanssamme pyssyillä paukuttamaan, niin saat sen tietää, — vastasi päällikkö.
— Oh, enhän minä ole kotoisin Fougères'sta, — virkkoi Corentin.
— Sen hyvin näkee, kansalainen, — sanoi Gudin. Ivalliset naurunremahdukset kuuluivat lähiryhmistä.
— Luuletko, — kysyi Corentin, — ettei Ranskaa voi palvella muuten kuin pistimillä!
Sitten hän käänsi selkänsä naurajille ja kääntyi erään naishenkilön puoleen, kysyen tämän retken tarkoitusta ja päämäärää.
— Oi, hyvä herra, chouanit ovat jo Florignyssa! Heitä sanotaan olevan yli kolme tuhatta, ja he kuuluvat marssivan tänne valloittamaan Fougères'ta.
— Florigny! — huudahti Corentin, käyden kalpeaksi. — Tuo kohtaus ei siis tule tapahtumaan siellä! Onko varmaa, että se on Florigny, Mayennen tiellä?
— Ei ole kahta Florignyta, — vastasi nainen, osoittaen hänelle
Pèlerine-vuoren huipulle päättyvää tietä.
— Haetteko te markiisi de Montaurania? — kysyi Corentin päälliköltä.