Coupiau valitti ja huusi, että oli joutunut keppikerjäläiseksi.
— Liity meihin, niin saat sinäkin osasi, — sanoi hänelle
Marche-à-Terre.
— Mutta joudutaan luulemaan, että tahallani olen antautunut varkaiden käsiin, jos palatessani huomataan, etten ole kärsinyt väkivaltaa.
— Eikö muuta?… sanoi Marche-à-Terre.
Hän antoi merkin, ja monesta pyssynputkesta pamahti laukaus postivaunuihin. Nämä odottamattomat laukaukset panivat vanhat ajopelit vaikeroimaan niin vaivaisesti, että luonnostaan taikauskoiset chouanit kauhusta säpsähtivät. Mutta Marche-à-Terre oli nähnyt vaiteliaan matkustajan kalpeiden kasvojen kohoavan ja taas vaipuvan alas rattaiden perällä.
— Sinulla on siis vielä yksi kana kopissasi? — virkkoi
Marche-à-Terre hiljaa Coupiaulle.
Pille-Miche, joka älysi mistä oli kysymys, iski silmää.
— Niin, — vastasi ajomies, — mutta asetan teihin liittymisen ehdoksi, että annatte minun viedä tämän miehen vahingoittumattomana Fougères'een. Olen sitoutunut siihen Pyhän Annan nimessä.
— Kuka hän on? — kysyi Pille-Miche.
— En voi sitä teille sanoa, — vastasi Coupiau.