Kolmen tai neljän pyssynkantaman päässä siltä autiolta vuorenhuipulta, jolta päälliköt poistuivat, sattui tuollainen kohtaus, jommoiset vielä jonkun aikaa olivat sangen tavallisia valtateillä. Pienen Pèlerine-kylän rajalla, tien notkossa, Pille-Miche ja Marche-à-Terre olivat uudelleen pysäyttäneet äskeiset postivaunut. Coupiau oli heikon vastustuksen jälkeen astunut alas kuskipenkiltään. Vaitelias matkustaja, jonka molemmat chouanit olivat kaivaneet esiin piilopaikastaan, oli polvillaan pensastossa.
— Kuka olet? — kysyi häneltä Marche-à-Terre synkällä äänellä.
Matkustaja ei vastannut sanaakaan, kunnes Pille-Miche toisti kysymyksensä ja kolhasi häntä pyssynperällä.
— Olen, — hän silloin sanoi, luoden katseen Coupiauhon, — Jacques
Pinaud, köyhä vaatekauppias.
Coupiau pudisti kielteisesti päätään, katsomatta siten rikkovansa lupaustaan. Tämä merkki selvitti tilanteen Pille-Michelle, joka pyssyllään tähtäsi matkustajaan, Marche-à-Terren järkähtämättä esittäessä hänelle tämän uhkavaatimuksen:
— Olet liian lihava mieheksi, joka on tuntenut köyhäin huolet. Jos vielä viivyttelet oikean nimesi ilmaisemista, niin tässä on ystäväni Pille-Miche, joka yhdellä laukauksella hankkii itselleen perillistesi kunnioituksen ja kiitollisuuden. — Kuka olet? hän lisäsi hetken vaiettuaan.
— Olen d'Orgemont, kotoisin Fougères'sta.
— Kas vaan! — huudahtivat molemmat chouanit.
— Minä en ainakaan ole ilmaissut nimeänne, herra d'Orgemont, — sanoi Coupiau. — Pyhä Neitsyt on todistajani, että olen rehellisesti teitä puolustanut.
— Koska olette herra d'Orgemont, kotoisin Fougères'sta, — virkkoi Marche-à-Terre ivallisen kunnioittavasti, — annamme teidän rauhassa jatkaa matkaanne. Mutta kun ette ole rehellinen chouani, ettekä hyvä sininen, vaikka olette ostanut Juvignyn luostarin maa-alueet, niin saatte maksaa — näin jatkoi chouani ollen laskevinaan tovereittensa lukua, — kolmesataa riksiä lunnainanne. Tämän arvoinen on kaiketi puolueettomuutenne.