— Kolmesataa riksiä! toistivat onneton rahamies, Pille-Miche ja
Coupiau, mutta jokainen erilaisella äänenpainolla.
— Voi, rakas herra, — valitti sitten d'Orgemont. — Olen vararikkoon syösty mies. Tämän kirotun tasavallan vaatima sadan miljoonan suuruinen pakkolaina, jossa minun osani on arvioitu suunnattoman suureksi, on saattanut minut puille paljaille.
— Paljonko se sitten on vaatinut sinulta, tuo tasavaltasi?
— Tuhat riksiä, rakas herra, — vastasi pohatta surkealla äänellä, toivoen täten saavuttavansa alennusta vaaditusta rahamäärästä.
— Jos tasavaltasi riistää sinulta noin suuria pakkolainoja, huomaat, että sinulla on paljon enemmän voitettavissa meidän puolellamme, meidän hallituksemme näet on vaatimattomampi. Kolmesataa riksiä — onko tämä liian suuri hinta nahastasi?
— Mistä minä ne otan?
— Raha-arkustasi, — vastasi Pille-Miche, — ja varo, etteivät kolikkosi ole kuluneita, muuten kärvennämme kyntesi tulessa.
— Missä ne teille maksan? — kysyi d'Orgemont.
— Fougères'ssa oleva maatilasi ei ole kaukana Gibarryn karjatalolta, missä asuu serkkuni Galope-Chopine, jota myös suureksi Cibot'ksi sanotaan. Jätät nuo rahat hänelle, — sanoi Pille-Miche.
— Tämä ei ole kohtuullista, — huomautti d'Orgemont.