"Silloin hän on varmaan tullut kotiin", sanoi Julia teeskennellyllä kärsimättömyydellä.
Jottei herättäisi miehessään mitään epäilystä, veti hän soittokelloa, mutta hyvin heikosti.
Mitä sitten tapahtui tänä yönä, ei tullut milloinkaan oikein ilmi, mutta kaikki oli yhtä yksinkertaista, yhtä kauheata, kuin ne arkipäiväiset kotikohtaukset, jotka tapahtuivat ensin. Seuraavana päivänä rupesi markisitar d'Aiglemont vuoteen omaksi moneksi päiväksi.
"Mitä merkillisiä asioita on tapahtunut sinun luonasi, koska kaikki ihmiset puhuvat sinun vaimostasi?" kysyi herra de Ronquerolles herra d'Aiglemontilta pari päivää tämän onnettoman yön jälkeen.
"Usko minua äläkä mene naimisiin!" sanoi d'Aiglemont. "Verho Helenan sängyn ympäri syttyi tuleen, ja vaimoni pelästyi niin, että nyt hän on varmaankin tullut kipeäksi vuoden ajaksi, sanoo lääkäri. Jos sinä menet naimisiin kauniin naisen kanssa, tulee hän rumaksi; jos sinä nait nuoren tytön, jolla on loistava terveys, tulee hän kivulloiseksi; sinä luulet hänellä olevan lämpimiä tunteita, ja hän on kylmäkiskoinen; tahi myös, jos hän näyttää kylmältä, niin on hän itse asiassa niin intohimoinen, että hän tappaa sinut tahi häpäisee sinut. Milloin on mitä lempein olento jankuttaja, ja jankuttajat eivät milloinkaan ole lempeitä; milloin kehittää lapsi, jonka olet vastaanottanut heikkona ja mitättömänä, raudanlujan tahdonvoiman, perkeleellisen mielenlaadun. Minä olen väsynyt koko avioliittoon."
"Tahi vaimoosi."
"Sitä minä en juuri tiedä, miten se olisi käynyt päinsä. Mutta tosiaankin, tahdotko mennä mukaan Saint-Thomas d'Aguin'iin lordi Grenvillen hautajaisiin?"
"On sekin huvitus. Mutta", jatkoi Ronquerolles, "tiedetäänkö oikeastaan, mistä syystä hän kuoli?"
"Hänen kamaripalvelijansa väittää, että hän seisoi koko yön rautakaiteella ikkunan ulkopuolella pelastaakseen rakastajattarensa kunnian; ja viime päivinä oli niin sietämättömän kylmää!"
"Sellainen uhraus olisi kunnioitusta ansaitseva meissä, jotka olemme vanhoja ja tottuneita, mutta lordi Grenville oli nuori ja … englantilainen. Noiden englantilaisten pitää aina tehdä itsensä kuuluisaksi jollakin tavalla."