— Te olette tehnyt minulle enemmän pahaa kuin kaikki muut yhteensä! Nyt minä kärsin vähemmän, minä rakastan siis teitä vähemmän; mutta vain Englanti on maa, jossa ei sanota ei milloinkaan, eikä aina; täällä me sanomme aina. Olkaa viisas, älkää suurentako minun tuskaani; ja jos te kärsitte, ajatelkaa, että minä elän, minä?
Hän veti minulta pois kätensä, joka oli kylmä, liikkumaton, mutta kostea, ja pelastautui nuolen nopeudella käytävän läpi, jossa tämä todella traagillinen kohtaus oli tapahtunut. Päivällisen aikana kreivi valmisti minulle kidutuksen, jota minä en ollut ajatellut.
— Markiisitar Dudley ei ole siis Pariisissa? sanoi hän minulle.
Minä punastuin kovasti vastatessani hänelle: — Ei. Hän ei ole
Tours'issa, sanoi kreivi jatkaen.
— Hän ei ole eronnut puolisostaan, hän voi mennä Englantiin. Hänen miehensä olisi hyvin onnellinen, jos markiisitar tahtoisi palata hänen luokseen, sanoin minä nopeasti.
— Onko hänellä lapsia, kysyi rouva de Mortsauf muuttuneella äänellä.
— Kaksi poikaa, sanoin minä hänelle.
— Missä he ovat?
— Englannissa isänsä luona.
— No niin, Felix, olkaahan suora. Onko hän niin kaunis kuin sanotaan?