— Isä, jos särette sen, häväisette te minua! Isäni, kuuletteko?
— Grandet, armoa! sanoi äiti.
— Isä! huusi Eugénie niin kimakalla äänellä, että Nanon säikähtyneenä syöksyi huoneeseen.
Eugénie sieppasi veitsen joka oli pöydällä ja rupesi puolustautumaan sillä.
— Mitä nyt? kysyi Grandet kylmästi naurahtaen.
— Grandet, te tapatte minut! sanoi äiti.
— Isäni, jos viillätte palasenkaan tuota kultaa, niin lävistän itseni tällä veitsellä. Te olette jo tehnyt äitini kuolemansairaaksi, te tapatte vielä tyttärenne! Jatkakaa vain samalla tavalla!
Grandet piti terää rasialla ja katseli epäröiden tytärtään.
— Kykenisitköhän sinä siihen, Eugénie? sanoi hän.
— Kyllä, Grandet, sanoi äiti.