Tämän sanottuaan poistui hän ja työnsi rajusti kiinni oven. Jälelle jääneet palasivat paikoilleen, kuitenkaan peliä jatkamatta.
— Onko tulija Saumurista, herra des Grassins? kysyi tämän vaimo.
— Ei, hän on matkustavainen.
— Hän tulee varmaankin Parisista.
— Niinpä kyllä, sanoi notario, ottaen taskustaan tuumanpaksuisen vanhan kellonsa, joka oli tanakkatekoinen kuin hollantilainen kauppalaiva, kello on yhdeksän. Tulimmaista! Postivaunut eivät myöhästy minuuttiakaan.
— Onko tuo herra nuori? kysyi abotti Cruchot.
— On, vastasi herra des Grassins. Hänen matkatavarainsa täytyy painaa keskimäärin kolme sataa kiloa.
— Nanonhan ei palaakaan, sanoi Eugénie.
— Hänen täytyy olla teidän sukulaisenne, sanoi presidentti.
— Jatkakaamme peliämme, virkkoi rouva Grandet lempeällä äänellä. Herra Grandet'n äänestä huomasin, että hän oli huonolla päällä; ehkäpä hän ei pidä siitä, että huomaa meidän keskustelleen hänen asioistaan.