— Sitä en tiedä; mutta hänellä on myöskin Noyers.
— Parisen mitätöntä talonpoikaistaloa!
— Hänellä on viinitarhoja ja peltoja…
— Jotka eivät ole minkään arvoisia, keskeytti Charles huolettomasti. Jos isällänne olisi vuosittain edes neljäkolmatta tuhatta frangia korkoja, ette varmaankaan asustaisi tässä kylmässä ja alastomassa huoneessa.
Charles astui täyden askelen huoneeseen.
— Täällä siis tulevat kalleuteni säilytettäviksi, täydenteli Charles ajatuksiaan, tarkastellen vanhaa kajuuttamaista huonetta.
— Teidän täytyy mennä nukkumaan, sanoi Eugénie, estellen häntä tulemasta etemmäs huoneeseen, jossa kaikki oli epäjärjestyksessä.
Charles peräytyi, ja molemmat toivottivat toisilleen äänettömästi hymyillen hyvää yötä.
Molemmat näkivät nukahtaessaan saman unen.
Siitä lähtien oli Charles'in suruun tullut ikäänkuin ruusunkukkia.