— Luulen, että niin on, vastasi Zinevra.
— Sinä et mene naimisiin hänen kanssaan! huusi korsikalainen äänellä, joka tärisytti ikkunaruutuja.
— Minä menen naimisiin hänen kanssaan, vastasi Zinevra tyynesti.
— Jumalani! Jumalani! huudahti äiti. Kuinka tämä päättyy? Pyhä neitsyt! tule heidän väliinsä.
Silloin parooni istuutui, käveltyään ympäri huonetta pitkillä askelilla; jäykkä ilme lepäsi hänen kasvoillaan; hän tuijotti tytärtänsä, ja virkkoi lempeällä ja heikolla äänellä.
— No! Zinevra, ei, älä mene naimisiin hänen kanssaan. Oi! älä toista sitä enää tänä iltana… anna minun uskoa päinvastaista. Tahdotko nähdä harmaatukkaisen isäsi polvillaan edessäsi! Rukoilen sinua…
— Zinevra Piombolla ei ole tapana vain luvata, eikä täyttää, vastasi hän. Minä olen sinun tyttäresi.
— Hän on oikeassa, virkkoi paroonitar. Me olemme syntyneet avioliittoa varten.
— Sinä uskallat siis yllyttää häntä tottelemattomuuteen, sanoi parooni puolisolleen, joka pelästyneenä vaipui patjoihinsa.
— Epäoikeutetun käskyn vastustaminen ei ole tottelemattomuutta, vastasi Zinevra.