[9] Alkukielessä: "agminum", tässä sama kuin "belli".
[10] Nim. jonkun ystävällisen, naapurikuninkaan poika.
[11] Vrt. Tyrtaeus (7, 1 ed. Bergk p. 308): Tεϑnάμεvai, γαρ καλόν εν προμάχοισι πεσόντα ανδρ´ άγαϑον, περί η πατρίδι μαρνάμενον; sekä meidän Kalevalamme säkeitä:
"Somap' on sotahan kuolla,
Kaunis miekan kalskehesen."
[12] Koska nim. pakenevain polventaipeet ja selkä ovat vihollisiin päin käännettyinä.
[13] Kuvannoll. sanottu liktoorein vitsakimpuissa olevista kirveistä. Vrt. Carm. II, 16.
[14] Alkukielessä: "popularis aurae", kansanpuuskan l. suosion.
[15] Alkukielessä: "immeritis mori", litotes, pro: "dignis immortalitate".
[16] Vrt. Simonides (p. 398 ed. Schneidew): έστι καί αίγας ακίνδυνον γέρας.
[17] Oikeastaan: "salaisen Cereen" j.n.e. — Ceres oli Saturnuksen tytär, Jupiterin ja Pluton sisar, Proserpinan äiti, hedelmällisyyden ja maanviljelyksen jumalatar, jota kuvaeltiin unikukka käteen. Myöskin kätki hän vainajain sielut poveensa ja oli niin muodoin kuolleiden jumalatar. Muutamia vuosia kuningasten karkoittamisen jälkeen vihittiin hänelle temppeli Romassa. Suuri "Cerealia"-niminen juhla Huhtikuulla vietettiin sirkus-leikkinensä hänen kunniaksensa. Häntä palveltiin varsinkin Thessaliassa, Attikassa (Eleusiissa) ja Siciliassa. — Erään tarun mukaan ryösti Pluto hänen tyttärensä Proserpinan. Jupiterilta sai hän luvan lähteä Manalaan hakemaan tätä takaisin. Mutta Proserpina oli ennättänyt maistaa kranaatti-omenaa, joten asiasta ei enää tullut mitään. Silloin suostui Ceres siilien, että Proserpina tuli Pluton puolisoksi ja eli puolen vuotta Manalassa ja toisen puolen maailmassa. — Cereen "salainen palvelus" on jäte muinaisten Pelasgilaisten luonnonuskonnosta. Tätä oli kahta lajia, nim. Eleusiin "mysteriat" ja Athenan "tesmoforiat". Eleusiin juhlat taas olivat: suuret, joita vietettiin syksyllä yhdeksän päivää, ja pienet, joita vietettiin keväällä. Esimiehenä näissä oli aina näiden perustajan Eumolpuksen jälkeläinen, myöhemmin myös Athenan kuningas tahi toinen arkhontti, joka piti viran aina kuolemaansa asti. Juhlaa viettävät käyttivät purpuraviittaa ja päässänsä myrttiseppelettä. Toimituksina näissä juhlissa olivat: puhdistukset, sovitukset, uhrit, juhlasaatot, öiset kulut ja uutten jäsenten vihkimiset. Salaisoppiin kuuluivat etenkin syvälliset kysymykset jumalain ja ihmisten tilasta keskenänsä sekä sielun tilasta kuoleman jälkeen. Salaisopin jäseneksi pääsemisen välttämättömänä ehtona oli: puhtaus ja synnittömyys. Tesmoforiat, joita viettivät ainoastaan vaimot, kantaen käsivarsillansa vasuja, joissa oli vertauksellisia merkkejä yhteiskunta- ja perhe-elämästä sekä maanviljelyksestä, olivat Lokakuussa.