[12] S.o. Japygiasta eli Apuliasta (Brundusiumista) Kreikkaan matkustaville myötäinen tuuli.
[13] Vrt. Carm. II, 14.
[14] Ευρώπη, Foenikian (Tyruksen) kuninkaan Agenorin tytär, jonka Zeus, joka oli muuttanut itsensä häräksi, tempasi selkäänsä pelaajattarien seurasta merenrannalta ja lennätti meren ylitse Kretaan. Täällä Zeus ilmaisi itsensä Europelle ja heidän läheisen seurustelunsa johdosta syntyi Europelle kolme poikaa, nim.: Minos, Sarpedon ja Rhadamanthus. — Myöskin Europan maanosa sai Europesta nimensä.
[15] Vrt. Carm. I, 1.
[16] Alkukielessä: "astra praeter", anastrofe, pro: "praeter astra".
[17] Kreta, eräs Välimeren saaria.
[18] Nim. minun (a me) menettämääni.
[19] Nim. rankaistus.
[20] Runoilija tarkoittaa tässä tuota Homeruksen kuuluisaa kuvausta, jonka Suomen runotar (Verg. Aen. 6: 894-898, Siitosen mukaan) laulaa näin:
"Kaks' unen porttia on; yht'sarvihikkaaks' hoetaan näist: tää tosi haamuillen keveäst' ulospääsynsä suopi: toinenpa kiiltää norsunluust ylehens' valahkasta: täältäpä Tuonehikkaat unet turhat ilmahan laittaa."