[1] Runoilija paljastaa tässä erään tapauksen, joka jotenkin selvin värin kuvailee hänen aikakaudellansa vallitsevaa taika-uskoa. Hän antaa nimittäin muutaman Kanidia-nimisen velhottaren, kolmen muun samallaisen (Saganan, Vejan ja Folian) avulla valmistaa mitä kauhistavimmalla tavalla loitsujuomaa taika-yrteistä ynnä nälkään kuolleen pojan sydämestä ja maksasta, herättääksensä tällä lemmenliekkiä eräässä Varus-nimisessä miehessä. Kaikeksi kummastukseksensa Kanidia huomaa kuitenkin, ett'ei tämä näin monilla ja julmilla vehkeillä valmistettu "juoma" ole vaikuttanut niin mitään, joten hän on pakoitettu ryhtymään vieläkin inhoittavimpiin keinoihin uuden "lemmenjuoman" valmistamista varten. Suurempaa suuremmaksi käy hänen hämmästyksensä, kun yht'äkkiä tuo kuoleman saaliiksi määrätty poika alkaa mitä ankarimmin manailla hänen julmia murhaajattariansa.
[2] Alkukielessä: "fert", pro: "sibi vult", tahtoo s.o. merkitsee.
[3] Nim. akkain (mulierum).
[4] Vrt. Carm. S.
[5] Nim. Kanidiaa.
[6] Nim. sinulle (Kanidialle).
[7] S.o. praetexta l. päällysvaate, jonka paarteet olivat purpuralla kaunistetut ja jota Roman esivaltalaiset ja papit sekä vapasukuisten lapset käyttivät aina 17:ta ikävuoteensa asti.
[8] Vrt. Carm. I, 2, 15, 24.
[9] Nim. tuima, kiukkunen.
[10] S.o. praetexta ja bulla. — Viimeksi mainittu oli tavan. kullasta, sydämen tapaan tehty kupukka; tätä ylhäisten lapset kantoivat kaulassansa lailliseen ikään asti.