Foebus[2] on lyyryllänsä varoittanut minua, kun tahdoin laulaa taisteluista ja kaupunkien valloituksista, ett'en pienillä purjeillani lähtisi Tyrrhenian[3] merelle. Sinun aikakautesi, oi Caesar, on sekä pelloille saattanut. niiden runsaan hedelmällisyyden entisellensä[4] että Jupiterillemme hankkinut takaisin sotalippumme, jotka riistettiin Parthialaisten muhkeista pihtipielistä;[5] sulkenut sodista vapaana tuon Kvirinus-Januksen temppelin;[6] hillinnyt mielivaltaisuutta, joka hylkää kaiken hyvän järjestyksen; tukahuttanut virheet ja virkistänyt vanhat hyveet, joiden kautta Latinalaisten nimi ja Italian voima ovat kohonneet ja Romalaisvallan maine ja mahtavuus ovat levinneet auringon laskusta sen nousuun asti. — Niin kauan kun Caesar on asiain etunenässä ei kansalaisraivo, eikä väkivalta häiritse rauhaa, eikä puoluevihakaan, joka teroittaa miekkoja ja saattaa eripuraisuutta onnettomiin kaupunkeihin. Nekään, jotka sammuttavat janonsa syvästä Danubius-virrasta,[7] eivät voi kumota Julialais-säädöksiä,[8] samoin Getalaiset,[9] Seriläiset,[10] epäluotettavat Persialaiset[11] tahi ne, jotka ovat syntyneet Tanais-joen[12] läheisyydessä.[13] — Mutta me olemme sekä arki- että juhlapäivinä, nauttiessamme leikillisen Liberin[14] lahjoja, lapsinemme ja vaimoinemme velvollisuutemme mukaan, jumalia rukoiltuamme, esi-isäin tavoin lydialaisten huilujen[15] säestämällä laululla ylistävät noita urheista urotöistänsä uupuneita sankareja ynnä Trojaa ja Ankhisesta[16] sekä armaan Venuksen jälkeläistä.[17]
II.
Karmen-Seekulaare
eli
Vuosisataislaulu.
"Hora praeterita nunquam revertitur."
Lyhyt johdanto Vuosisataislauluun.
Meillä on jokseenkin hämärää tietoja tuon Roman kuuluisan Vuosisataisjuhlan alku-ajoilta. Arvellaan sitä vietetyn jo kuningastenkin aikakaudella; vaikka kaikki lähempi määritteleminen kuitenkin uinuu tuon häilyvän tarumaailman helmassa. Muutaman hämärän tarun mukaan olisi juhla alkuansa ollut ainoastaan jonkunlainen n.k. sukujuhla. Eräs Valerius-niminen mies olisi nim. keksinyt Marskentällä (Terentumissa l. Tarentumissa), lähellä Tiberin rantaa, muutaman tulta-suitsevan luolan, johon pystytettiin jonkinlainen maanalainen alttari Pluton (Dis pater) ja Proserpinan palvelemista varten. Luola pyhitettiin Valerius-suvulle (gens Valeria) ja siellä uhrailtiin aluksi ainoastaan tämän suvun menestykseksi. Varsinaiseksi Vuosisataisjuhlaksi tahi ainakin siltä vivahtavaksi lienee tuo mainittu Valerius-suvun uhritoimitus muuttunut vasta tasavallan aikana, jolloin ensimmäisen konsulin, Publius Valerius Publikolan, sanotaan (toisten mukaan v. 509, toisten v. 456 e.Kr) Terentumissa ensi kerran juhlallisesti uhranneen koko kansan puolesta. — Sibyllan kirjain mukaan piti Vuosisataisjuhlaa vietettämän säännöllisesti joka sadas vuosi, kolme vuorokautta kestävillä leikeillä ("ludi terentini vel seculares") ja uhreilla Marskentällä. Kuitenkaan mitään säännöllisyyttä juhlan viettämisessä ei liene ollut, koska eri kirjailijat kertovat sen tapahtuneen aivan eri aikoina. Ainakin ajan pitkään, sen voimme varmuudella sanoa, joutui juhla joutumistansa unhoituksiin ja vihdoin v. 126 e.Kr. mainitaan viimeisen Vuosisataisjuhlan tapaisen juhlallisuuden vietetyn. — Kun Augustus oli kymmenen vuotta hoitanut yksinvaltaa Roman valtakunnassa ja ottanut sen vieläkin viideksi vuodeksi, antoi hän käskyn Vuosisataisjuhlan viettämiseen, nähtävästi tämän suuren valtansa vakavammaksi vahvistamiseksi. Sibyllan pappein avulla, jotka, Etrurialaisten tapaan, arvattavasti Augustuksen mieliksi, kavalasti selittelivät Sibyllan kirjain mukaan vuosisataan kuuluvan satakymmenen vuotta, ja erään Volkatius-nimisen ennustajan (haruspex) julistuksen nojalla, koska muka eräs suuri "Maailmanvuosi", jonka piti tuoda aivan uusi järjestys (ανάστασισ τών πάντων) maailmaan, oli loppunut ja se sattunut juuri v. 17 e.Kr., pani Augustus hätämältänsä tuon loistavan juhlan toimeen. Mitä muuten itse juhlaan tulee, näkyy se Augustuksen mahtavissa käsissä saaneen kokonansa toisen tarkoituksen, kuin sillä ennen oli ollut. Kuten jo edellä on huomautettu, oli juhla vähitellen muuttunut yksityisestä "sukupalveluksesta" valtakunnan yhteiseksi, etupäässä Manalan jumalain kunnioittamisjuhlaksi. Mutta Augustuksen toimesta muuttui se taivaan jumalain, varsinkin niiden, jotka suosivat Roman kaupunkia ("quibus septem placuere colles"), siis tavallansa itse Roman ja sen menestyksen kunniaksi. — Juhlaa vietettiin kolme vuorokautta. Lähettiläät kutsuivat aluksi kansan juhlailemaan ja Sibyllan papit l. Viisitoistamiehet ("quindecimviri sacris faciundis") jakelivat kaikille vapaille kansalaisille suitsutusaineksia ("suffinzenta" s.o. soihtuja, tulikiveä, pikiä y.m., joita uhrauksissa tarvittiin), samalla kun nisuja, ohria ja herneitä oli saatavissa Jupiterin, Apollon ja Dianan temppeleissä, niin kutsuttujen "esikoisuhrien" toimittamista varten. Auringon laskun jälkeen alkoi keisari Viisitoistamiesten seurassa varsinaisen toimituksen Marskentallä (Terentumissa), uhraamalla kolme pukkia Parkoille, Ilithyialle ja Tellukselle. Seuraavana päivänä uhrattiin Kapitoliumissa Jupiterille valkeita härkiä ja Junolle valkeita lehmiä sekä pidettiin Apollon kunniaksi juhlaleikit ("ludi scenici") teaatterissa; toisen päivän pyhittivät vaimot (matronat) Junon kunniaksi Kapitoliumissa ja vasta kolmantena toimitettiin uhrit Apollon ja Dianan kunniaksi sekä laulettiin Vuosisalaislaulu ("Carmen-Seculare") Apollon temppelissä Palatinus-vuorella. — Tätä tilaisuutta varten oli Horatius Augustuksen kehoituksesta sepittänyt kysymyksessä-olevan Vuosisataislaulun. Laulamaan tätä uutta juhlalaulua valittiin ylhäisempien Romalaisten lapsia ("patrimi et matrimi" s.o. sellaisia, joiden molemmat vanhemmat vielä olivat elossa). Näitä oli luvullansa viisikymmentäneljä, jaettuina kahteen vuorotellen laulavaan kööriin, poika- ja tyttökööriin, joissa kummassakin oli kaksikymmentäseitsemän henkeä. Laulu laulettiin seuraavaan tapaan:
Säkehistö 1 ja 2: (προσωδός) Pojat ja Tytöt.
Säkehistö 3: Pojat. Säkehistö 4: Tytöt.
Säkehistö 5: Pojat. Säkehistö 6: Tytöt.
Säkehistö 7: Pojat. Säkehistö 8: Tytöt.
Säkehistö 9: (μεσωδός). Säkeet 1 ja 2 Pojat. Säkeet 3 ja 4 Tytöt.
Säkehistö 10: Pojat. Säkehistö 11: Tytöt.
Säkehistö 12: Pojat. Säkehistö 13: Tytöt.
Säkehistö 14: Pojat. Säkehistö 15: Tytöt.
Säkehistö 16-19: (επωδός). Pojat ja Tytöt.
Vuosisataislaulu.[1]