Jopa Luottamus,[40] Rauha, Kunnia, entinen Kainous ja unhoitettu Miehuus rohkenevat palata ja runsas Ylellisyys, täysinäisine sarvinensa, ilmestyy näkyviimme.
Pojat ja Tytöt:
Jospa tuo tietäjä Foebus, koristettuna välkkyvällä joutsellansa, tuo yhdeksän Kamenan[41] lemmikki, joka parannustaidollansa virkistää ruumiin väsyneet jäsenet, jospa[42] hän vaan suotuisasti katsahtaa Palatinuksen[43] kummuille, säilyttää hän Roman vallan ja Latiumin[44] onnen loistossansa toiseen lustrumiin[45] ja aina onnellisempaan aikakauteen asti. — Ja Diana, joka hallitsee Aventinusta[46] ja Algidusta,[47] hän ottaa vaarin Viisitoistamiesten[48] rukouksista ja kallistaa hyväntahtoisesti korvansa poikain[49] lupauksiin! — Me taas, tämä laulukunta, jotka olemme oppineet virittämään ylistyslauluja sekä Foebuksen että Dianan kunniaksi, viemme kotiimme sen hyvän ja varman toiveen, että Jupiter ja muutkin jumalat kuulevat tämän rukouksemme.
III.
Epoodit.
"Finis coronat opus."
1 Laulu.
K. Cilnius Maecenaalle.[1]
Oi ystäväni Maecenas! Sinä aijot Liburnilaisaluksillasi[2] lähteä noiden korkeilla torneilla varustettujen laivain[3] keskelle, valmiina kokemaan jokaista Caesarin vaaraa, oman henkesi uhalla.[4] Mitäpä teen minä,[5] jolle elämä on hupaista sinun eläessäsi, mutta päinvastoin[6] vastenmielistä? Tokkopa minä, käskysi mukaan,[7] vietän rauhallista elämää, elämää, joka on suloton, paitsi sinun seurassasi, tahi koenko sietää tätä rasitusta[8] sellaisella mielellä, jolla sopii[9] ainoastaan urhollisten[10] miesten? — Minä tahdon sietää sitä ja seurata sinua rohkealla mielellä joko pitkin Alppien harjanteita ja vierasvaratonta Kaukasusta[11] tahi aina Länsimaiden[12] äärimmäiseen soppeen asti. Kentiesi kysyt, miten minä, joka olen rauhaa-rakastava ja heikonlainen, omalla vaivallani voin huojentaa sinun?[13] Sinun seurassasi olen tunteva vähemmin tuota pelkoa, joka pikemmin valtaa etäällä-olevat;[14] niinpä[15] lintukin, joka vartioitsee[16] höyhenettömiä poikiansa, enemmän pelkää käärmeiden luokse-luikertelemisia, jätettyänsä ne yksin,[17] vaikk'ei itse teossa läsnä-ollessansakaan voisi niille antaa enempää apua. — Mielihyvällä tahdon käydä tätä ja jokaista muutakin sotaa,[18] ainoastaan sinun suosiosi saavuttamiseksi; mutta en suinkaan, että aurani, jotka ovat valjastetut useampain härkäin hinattaviksi, röyhiskelisivät[19] eteenpäin tahi karjani ennen polttavan tähden[20] nousua vaihtaisi lukanialaiset[21] laitumet kalabrialaisiin,[22] enkä että komea maataloni koskettaisi korkean Tuskulumin kirkeläisiä[23] muureja. Kyllin ja ylinmäärinkin on hyvyytesi rikastuttanut minua. Minä en tahdo hankkia sellaista, jota joko ahnaan Khremeen[24] tavoin kätkisin[25] maahan tahi irstaan hekumoitsijan[26] hävittäisin.[27]
2 Laulu.