Epoodit (Iambi l. Epodi).
Satiirat (Satirae l. Sermones), 2 kirjaa.
Runokirjeet (Epistulae), 2 kirjaa.
Viimeiseen ryhmään kuuluu toisen kirjan viimeisenä runokirjeenä se kyhäelmä, jolle vanhastaan sisällyksen mukaan on annettu nimitys Ars poetica eli De arte poetica. Kuten kirjeen osoitteesta näkyy, on se omistettu eräälle Pisolle, jolla kirjeestä päättäen oli kaksi täysikasvuista poikaa. Emme kuitenkaan tiedä kuka tämä ylhäissukuinen Piso oli emmekä myöskään mikä seikka oli aiheuttanut runokirjeen lähettämisen hänelle ja hänen pojilleen. Useimmat ovat olettaneet runoilijan tarkoittaneen L. Calpurnius Pisoa, joka oltuaan konsuli ja kaupungin-päällikkö kuoli kahdeksankymmenvuotisena vanhuksena v. 32 j.Kr. Jos tämä otaksuma on oikea, on runoilija kirjeensä kyhännyt elämänsä loppuajalla v. 10 tai 9 e.Kr.
Mitään täydellistä runousoppia Horatius tietenkään ei ole suunnitellut, vaan hän on halunnut maailmankokemuksensa ja ihmistuntemuksensa johdolla ystävilleen ja aatetovereilleen julkilausua ajatuksensa ja mielipiteensä runoilijoista ja runoudesta. Huolimatta kaikista puutteellisuuksistaan ja epäselvyyksistään on tämä runokirje niin hyvin pirteän ja lennokkaan muotonsa kuin miellyttävän, aaterikkaan sisällyksensä takia kaikkina aikoina herättänyt paljon huomiota, saanut runsaasti ihailua osakseen sekä suuresti vaikuttanut maailmankirjallisuuteen.
Jos maalari tahtoisi yhdistää ihmisen päähän Yleisi &
RUNOUDESTA
Kirje Pisoille
Yleisiä runoutta koskevia sääntöjä.
Jos maalari tahtoisi yhdistää ihmisen päähän hevosen kaulan ja lisätä kirjavat siivet sekä sovittaa yhteen eri tahoilta ruumiinosat siten, että ylhäältä ihana nainen loppuisi hirveän rumaan merielävään, pidättäisittekö nauruanne huolimatta ystävyydestänne, kun pääsisitte katsomaan? Uskokaa minua, Pisot, tuollaisen taulun kaltainen olisi suuresti se runoteos, jossa kuvat, kuten sairaan unennäöt, todellisuutta vailla muodostuvat, niin ett'ei jalka eikä pää kuulu yhtenäiseen muotoon. "Onhan maalareilla ja runoniekoilla aina ollut sama valta yrittää mitä tahansa." Sen tiedämme, vieläpä vaadimme ja myönnämme vuoroin tällaisen vapauden; mutta emme, jotta raju yhtyisi lempeään, emme, jotta käärmeet yhdistyisivät lintuihin ja lampaat tiikereihin. Mahtipontiseen ja paljoa lupaavaan alkuun lisätään monesti yksi ja toinen purpuratilkku laajalti loistolla häikäisemään, kun esim. kuvataan Dianan lehtoa ynnä alttaria ja suloisten maitten halki kiitävän virran mutkia tahi Rheinjokea tai sateenkaarta. Mutta nyt ei ollut sillä oikea paikkansa. Ja ehkä osaat jäljitellä sypressiä; mitä sillä, jos maksusta joku maalataan, joka toivotonna uipi haaksirikkoisesta laivastaan? Ryhdyttiin amforaa tekemään: miksikä savipullo valmistui liukuvalla vääntölevyllä? Lyhyesti sanottuna, olkoon kaikkinainen teos ainakin kokonainen ja yhtenäinen. Tietäkää, isä ja isän arvoiset pojat meidät, enimmät runoilijat, pettää oikean harhanäkö. Koetan olla lyhyt, tulen epäselväksi; hienoutta tavoitettaessa puuttuu voimaa ja intoa; suurenlaista esitystapaa koettava tulee leveäksi; alhaalla matelee liian arka ja myrskyä pelkääväinen; se, joka haluaa vaihetella yhtenäistä aihetta kummallisella tavalla, kuvaa delfiinin metsän keskelle ja metsäkarjun aalloille. Virheeseen johtaa virheen välttäminen, jos puuttuu oikea taito.