Jos olisin sinun sijassasi, niin tietäisin mitä tekisin.
MIES.
Minä kuuntelen — näethän miten olen kärsivällinen.
PANKRATIUS.
Niin näetkös, kreivi Henrik, näin sanoisin minä Pankratiukselle:
Hyvä, minä lasken hajalleen joukkoni, ainoan joukkoni, en mene pyhän
Kolminaisuuden linnan avuksi, vaan säilytän sen sijaan nimeni ja
omaisuuteni, joiden koskemattomuuden takaat minulle sanallasi.
Kuinka vanha olet, kreivi?
MIES.
Kolmekymmentäkuusi, kansalainen.
PANKRATIUS.
Vielä korkeintaan viisitoista vuotta, sillä tuommoiset ihmiset eivät elä kauan — poikasi on lähempänä hautaa kuin nuoruutta — yksi poikkeus joukosta ei haittaa. Ole sinä sitten viimeinen kreivi näillä tasangoilla, hallitse kuolemaasi asti esi-isiesi talossa, käske maalauttamaan isiesi kuvia ja kaivertamaan vaakunoita. — Ja noita kurjia älä ajattele enää. Täyttyköön kansan tuomio mokomien kelvottomain yli.