Entä sitten?
PANKRATIUS.
Sukupolvesta, jota minä hallitsen, syntyy tahtoni voimasta heimo, viimeinen, korkein, tarmokkain. Maa ei ole vielä nähnyt sellaisia miehiä. He ovat vapaita ihmisiä, maan herroja äärestä ääreen. Koko maa tulee olemaan yhtenä kukoistavana kaupunkina, yhtenä onnellisena kotina, yhtenä ainoana rikkauksien ja teollisuuden työpajana.
MIES.
Sanasi valhettelevat, mutta kasvosi ovat liikkumattomat, kalpeat, ne eivät jaksa näytellä innostusta.
PANKRATIUS.
Älä keskeytä, sillä on ihmisiä, jotka ovat polvillaan pyytäneet minulta näitä sanoja, mutta minä en ole heille niitä lausunut.
Siellä lepää Jumala, jonka ei enää kuoleman pidä, Jumala, joka aikain työllä ja tuskalla on temmaistu verhoistaan. Hänet ovat valloittaneet taivaasta hänen omat lapsensa, jotka hän kerran heitti hajalleen maan päälle vaan jotka nyt ovat löytäneet ja ottaneet vastaan totuuden. Ihmiskunnan Jumala on ilmennyt heille.
MIES.
Vaan meille vuosisatoja sitten. Hänen kauttaan on ihmiskunta jo lunastettu.