(Istuu muurille.)
Ei kannata elää ihmisenä — eikä enkelinä. Muutaman vuosisadan kuluttua, samoin kuin me muutaman vuoden oltuamme olemassa, tunsi ensimäinen ylienkeli ikävää sydämessään ja himoitsi väkevämpiä voimia. On oltava joko Jumala tai olemattomuus.
(Jakob tulee Orcion kanssa.)
Ota mukaasi muutamia miehiämme, kierrä linnan salit ja aja muureille kaikki ketä tapaat.
JAKOB.
Pankkiirit, kreivit ja ruhtinaat.
(Menee.)
MIES.
Tule poikani. Pane kätesi tuohon minun kädelleni ja paina otsasi minun huulilleni. Äitisi otsa oli muinoin yhtä valkea ja pehmeä.