Toinen puoli vallituksia. Kuuluu taistelun ääniä. Jakob pitkällään muurilla. Mies juoksee verissään hänen luokseen.
MIES.
Mikä sinun on, uskollinen vanhukseni?
JAKOB.
Maksakoon sinulle piru helvetissä itsepäisyytesi ja minun tuskani. Niin
Herra minua auttakoon!
(Kuolee.)
MIES (heittäen sapelinsa.)
En sinua enää tarvitse, väkeni on kaatunut, ja nuo tuolla polvillaan ojentavat käsiään voittajille ja änkyttävät armoa!
(Katselee ympärilleen.)
He eivät tule vielä tänne päin. On aikaa vielä, levätkäämme hetkinen.
Haa, he ovat jo päässeet pohjoisen tornin kimppuun, uutta väkeä on
tunkeutunut pohjoiselle tornille — katselevat eikö löydy kreivi
Henrikiä. — Täällä olen, täällä, mutta te ette pääse tuomareikseni.
Minä olen jo lähtenyt matkalle, minä astun Jumalan tuomiolle.