(Asettuu kuilun yli riippuvalle tornin jätteelle.)
Näen sen sysimustana, luokseni vyöryvinä pimeyden nummina, ijäisyyteni, rannattoman, saarettoman, loputtoman — ja sen keskellä Jumalan kuni auringon, joka ikuisesti paistaa, ijäti säteilee vaan ei mitään valaise.
(Siirtyy askeleen eteenpäin.)
He juoksevat, he näkivät minut. Jesus, Maria! Runous, ole kirottu sinä kuten itse olen ainiaaksi. Kädet, tulkaa ja lävistäkää nämä muurit.
(Syöksyy syvyyteen.)
* * * * *
Linnan piha. Pankratius. Leonard. Blanchetti joukkojen nenässä. Heidän edellään kulkee kreivejä ja ruhtinaita vaimoineen ja lapsineen rautoihin sidottuina.
PANKRATIUS.
Nimesi?