Niin monen unettoman yön jälkeen pitäisi sinun levätä, mestari.
Kasvoissasi näkyy väsymyksen jälkiä.
PANKRATIUS.
Ei ole vielä hetkeni levätä, lapseni, sillä vasta puolet työstäni on päättynyt heidän heittäessään henkensä. — Katso noita kenttiä, noita äärettömiä aloja, jotka ovat minun ja ajatukseni välillä. Nuo erämaat on kansoitettava, hakattava tieltä nuo kalliot, yhdistettävä nuo järvet, jaettava kullekin maa-alansa, että näille lakeuksille nousisi kaksi kertaa niin paljon elämää, kuin niissä nyt on kuolemaa. Muuten ei hävityksen työ tule lunastetuksi.
LEONARD.
Vapauden Jumala antaa meille voimia.
PANKRATIUS.
Mitä puhut Jumalasta — tässä jalka liukahtaa ihmisverestä. Kenen verta se on? Takanamme ovat linnan pihat — olemme yksin, mutta minusta tuntuu kuin joku kolmas olisi kerällämme.
LEONARD.
Kenties tuon surmatun ruumis.