VAIMO.
Kirkasta otsasi, sillä muuten teet minut uudelleen surulliseksi. Mitä minulta puuttuu? Kuule, minä sanon sinulle vielä jotain.
MIES.
Sano, ja minä täytän kaikki.
VAIMO.
Sinun pojastasi tulee runoilija.
MIES.
Mitä?
VAIMO.
Kasteessa pappi antoi hänelle ensimäiseksi nimeksi runoilija, ja toiseksi, kuten tiedät, Yrjö Stanislav. Minä sen toimitin. Siunaukseen liitin kirouksen, hänestä tulee runoilija. — Ah! miten rakastan sinua, Henrik.