ÄÄNI VÄLIKATON YLÄPUOLELTA.
Isä, anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä mitä tekevät.
VAIMO.
Tuo tuolla on kummallisesti hullu — eikö ole?
MIES.
Hyvin ihmeellisesti.
VAIMO.
Hän ei tiedä mitä puhuu, mutta minä sanon sinulle miten käy, jos Jumala menettää järkensä.
(Tarttuu miehensä käteen.)
Kaikki maailmat liitävät milloin alas, milloin ylös — jokainen ihminen, jokainen mato huutaa: »Minä ole Jumala» — ja joka hetki ne kuolevat toinen toisensa perästä — pyrstötähdet ja auringot sammuvat. — Kristus ei meitä enää pelasta — hän on ottanut molemmin käsin ristinsä ja heittänyt syvyyksiin. Kuuletko miten se risti, miljonien toivo, särkyy tähtiä vasten, murtuu, halkeaa, menee kappaleiksi, ja yhä alemmas ja alemmas — kunnes sen sirpaleista on syntynyt sakea sumu. — Pyhä Jumalan-äiti yksin vielä rukoilee, ja tähdet, hänen palvelijansa, eivät vielä ole häntä jättäneet — mutta hänkin menee sinne, minne koko maailma menee.