Eihän hänelle vain tapahdu mitään!

(Lääkäri astuu sisään ja tulee sohvan luo.)

LÄÄKÄRI.

Hän ei enää tarvitse mitään, hän on kuollut.

II

Miksi lapsonen, et ratsasta keppihevolla, et leiki nukeilla, et tapa kärpäsiä, et seivästä perhosia, et kieriskele nurmella, et varasta makeisia, et tahraa kyynelin joka kirjainta A:sta Ö:hön? Kärpästen ja perhosten kuningas, ilveilijän ystävä, pikku pirunpoika, miksi olet niin enkelin näköinen? Mitä sanovat sinun siniset silmäsi, mietteiset silmäsi, joskin eloisat, ja niin muistojen täyttämät, vaikka vasta muutama kevät on vaeltanut pääsi yli? Miksi nojaat otsasi valkeita kätösiäsi vasten ja näytät haaveilevan, ja niinkuin kukkaa kastehelmi painavat ajatukset ohimoitasi.

Ja kun punehdut hehkuen kuin satateräinen ruusu, ja kutrisi taaksepäin valahuttaen singahutat taivaisiin nuoren katseesi, kerro mitä kuulet, mitä näet, kenen kanssa puhelet silloin? Sillä otsallesi nousee ryppyjä, näkymättömästä kerästä ohuitten lankojen tavoin valuen, — sillä silmissäsi säteilee kipuna, jota ei kukaan ymmärrä, ja imettäjäsi itkee ja huutaa sinulle ja luulee, ettet häntä rakasta, ja tuttavat ja sukulaiset huutavat sinulle ja luulevat, ettet heitä tunne. Vain isäsi on vaiti ja katsoo alakuloisena, kunnes kyynel valahtaa hänen silmäänsä ja jälleen katoo.

* * * * *

Lääkäri tarttui valtimoosi, laski lyönnit, ja sanoi että sinulla on hermot. Kummi-isäsi toi sinulle leivoksia, taputti olkapäälle ja ennusti, että sinusta tulee kansalainen suuren kansan pariin. Professori tuli luoksesi ja tutki päätäsi ja lausui, että sinulla on taipumusta täsmällisiin tieteisiin. Köyhä, jolle annoit hattuun lantin ohikulkeissasi, lupasi sinulle kauniin vaimon maan päällä ja kruunun taivaassa. Sotilas ehätti luoksesi, sieppasi syliinsä, heitti ilmaan ja huusi: »Sinusta tulee eversti.» Mustalaisakka luki kauan oikeata ja vasenta kämmentäsi, ei saanut mitään selvää, meni voivotellen matkaansa eikä tahtonut ottaa dukattia. Magnetisoija viuhtoi sormillaan silmiisi, veti kasvojesi ympäri pitkillä sormillaan ja pelästyi, sillä tunsi itse vaipuvansa uneen. Pappi valmisti sinut ensi kerran ripille ja oli vähällä polvistua eteesi kuten pyhänkuvan eteen polvistutaan. Taiteilija tuli kun sinä olit vihainen ja poljit jalkaasi ja piirsi sinusta pienen paholaisen ja asetti sinut tuomiopäivän kuvaan kadotettujen henkien joukkoon.

* * * * *