Mä kauaksi harhaan,
Yön tähtien tarhaan,
Ja sielt' ihanuudet,
Tuon hohtoisat, uudet,
Sun niill' leikkiellä,
Oi lapseni hellä!
Ja lauluja viritellä.
Ja korkehimmilta
Ja alhaisimmilta
Hengiltä noudan
Varjot ja poudan;
Sointujen taikavuon
Sulle, oi lapsi, tuon.
Ett' oisit lapseni
Niin kuni enkeli.
Että sun taattosi
Sua rakastaisi —
Näet isä, että muistan sanasta sanaan. Uskothan, rakas isä, minä en valehtele. —
MIES (nojaten hautapylvääseen).
Maria, tahdotko oman lapsesi surmata ja panna minun hartioilleni kaksi kuolemaa… Mitä minä puhun? Hän on jossain taivaassa hiljaisena ja tyynenä, kuten eläessään maan päällä — poika-raukka näkee vain näkyjä.
ORCIO.
Nytkin kuulen hänen äänensä, vaikk'en mitään näe.
MIES.
Mistä, mistä päin?