Krasinskin viimeinen huomattavampi teos on »Kolme psalmia», jonka juhlallisen vakavissa säkeissä väräjää tosin vanhoillinen mutta syvä ja harras isänmaallinen mieli. Sen jälkeen esti heikkenevä terveys ja kasvava sokeus Krasinskia enää kirjoittamasta. Hän kuoli v:na 1859 Parisissa, missä oli syntynytkin.
Krasinskin ylevä näkökanta, voimakas ja värikäs tyyli sekä kantava aatteellisuus takaavat hänelle vakavan aseman ei ainoastaan Puolan vaan koko Europan kirjallisuudessa. Hänen sopusoinnun ikävänsä ja rakkauden tien toistuva osoittamisensa puhuu vähentymättömällä voimalla nykyaikaisellekin lukijalle.
Eino Kalima.
I
»Isiensä vikojen suureen joukkoon he lisäsivät sen, mistä heidän esi-lsänsä eivät tienneet — epäröinnän ja pelon — ja tapahtui, että he kahmivat maan pinnan päältä ja suuri äänettömyys vain jäi heistä.»
Nimetön.
»To be or not to be, that is the question.»
Hamlet.
Pääsi ympärillä tähdet — jalkaisi alla meren aallot — meren aalloilla ajaa sateenkaari hajoittaen sumut edestäsi — mitä näet, on sinun rannat, kaupungit ja kansat ovat sinun — taivas on sinun niinkuin ei kunniallasi olisi mitään vertaa.
Sinä soitat vieraille korville käsittämätöntä ihanuutta. Sinä punot yhteen sydämiä ja irroitat kuin seppelettä, sormiesi leikiksi — puserrat kyyneleitä — kuivaat ne hymylläsi, ja uudestaan ajat huulilta hymyn hetkeksi — muutamiksi hetkiksi — väliin ainiaaksi. — Vaan mitä tunnet itse? — Mitä teet itse? — Mitä ajattelet? — Sinun kauttasi virtaa kauneuden vuo, vaan sinä et ole kauneus. — Voi sinua — voi. — Lapsi, joka itkee imettäjänsä sylissä — kedon kukka, joka ei tiedä tuoksunsa suloudesta, on arvokkaampi Herran edessä kuin sinä.