KASTETTU JUUTALAINEN.
Iloitkaamme, veljet. Risti, meidän vihollisemme, on saanut iskun juureensa ja seisoo nyt lahonneena verilammikon äärellä, ja kun se kerran kaatuu niin se ei enää nouse. Vain siihen saakka herrat sitä puolustavat.
KUORO.
Täyttyy vuosisatain työ, meidän kiusallinen, tuskainen, vimmaisa työmme. Kuolema herroille! Kolmasti sylkäiskäämme heidän turmiokseen, kolmasti heidän kirouksekseen.
KASTETTU JUUTALAINEN.
Vapaudelle vailla järjestystä, teurastukselle, jolla ei loppua ole, riidalle ja kiukulle, heidän tyhmyydelleen ja kopeudelleen me perustamme Israelin vallan. Vain muutama noita herroja, vaan muutama vielä maahan syöskäämme — heidän ruumiinsa haudatkaamme Ristin tomuun.
KUORO.
Risti on meidän pyhä lippumme, kasteen vesi on liittänyt meidät ihmisiin — ylenkatsojat uskovat nyt ylenkatsottujen rakkauteen.
Ihmisten vapaus on lakinamme, kansan vapaus määränämme. Kristittyjen pojat uskovat nyt Kaifaan poikiin. Vuosisatoja sitten esi-isämme kiduttivat vihamiestämme. Nyt me jälleen kidutamme häntä, eikä hän nouse kuolleista enää.