Helisten soi tiu'ut, kellot,
välkkyy tähdet jouluyön,
hiljaisina metsät, pellot —
hiljaisempi piltin syön.
Valkoarkun kannen alla
nukkuu viime unta hän. —
Kärsimässä maailmalla
yks on sydän vähemmän.
SYKSYN LEHDET.
Viimeisen valssin
nyt soittavat tuulet.
Povellemme painuvat
kalpeat huulet.
Tuiverra tuuli,
ja lennä jo, lehti!
Kukkaset kuoli,
ja syksy jo ehti.
Tuiverra, tuuli,
ja pyörrytä päitä!
Viimeisen kerran
me tanssimme häitä.
Vuoteena sammal
ja peitteenä hanki!
— Irti! ja ilmoihin!
kohtalon vanki. —
Tule! tule! talvi,
ja hautamme peitä!
Keväällä kenkään
ei muistele meitä.