SYVÄLLE, SYVÄLLE.
Syvälle, syvälle tammen juuret,
että se myrskyn vimmat kestää,
syvälle, miss' elon suonet suuret
kuihtumasta sen lehvät estää!
Joutuin kukkii, kuihtuu liljat,
hetkisen tuoksuu kielot hennot,
surmaa halla ja sirppi viljat —
kohtalo tunteet haavelennot.
Syvälle, syvälle juuret vankat,
vitkaan vuossatain voittaja varttuu!
Kerran sen kukkii lehvät sankat —
toisten jo kuihtui, sen yhä karttuu!
JOULUKIRKKOON.
1.
Helisten soi tiu'ut, kellot
tähtiyöhön hiljaiseen;
kuutamossa metsät, pellot
hohtaa lumivaippoineen.
Nukkuu onni sydämessä
äidin syliin raueten
piltti matkan vieriessä
kilkkeesehen kellojen.
Näkee unta autuasta,
taivaat hälle aukeaa, —
herää luona kirkon vasta,
kun sen kellot kumahtaa.
2.