1915.
MISSÄ VALO.
Missä valo,
siellä varjo!
Missä onni,
siellä tuskan palo!
Kohtalotar, ikäneito,
lemmenkade velho,
onnea ei muille suo,
jot' ei itse tunne:
siksi maljan, josta juo
ihmislapset lemmen hurmaa,
myrkyttää hän loitsuillaan,
joilla kaikki riemut maan,
kaiken ihmisonnen surmaa.
ONNI ON KUIN TÄHDET.
Onni on kuin tähdet
saavuttamaton.
Tuskat elon tiellä
kukkasia on,
kukkasia, joit' ei sulta
syksy vie,
joita kukkii tulvillaan
kurjimmankin tie.
VIHAMIEHIÄ ENITEN KIITTÄÄ SAA.
Vihamiehiä eniten kiittää saa:
he heikkoutemme paljastaa,
he ylemmäs nostavat katseemme vain
meitä ilkkuen, parjaten, halventain.
On köyhä, keli' ei ole ystävää,
mut köyhin se, ken vihamiehittä jää!
OH, PÄIVÄT, TE PÄIVÄT.
Oh, päivät, te päivät, te riennätte pois
kuin kiitävän kosken vuo!
Kuin kuohuvat aallot te saavutte luo,
kuin myrskytuuli te lennätte pois!
Oh, vuodet, te vuodet, te vyörytte pois
kuin jylinä pitkäisen! —
Salamoistanne yksi on viimeinen,
joka kerran mun tempaa pois!