Olet melto liiaksi käymään tänne,
runon nuolta ei linkoa lemmen jänne.
Runon vaakaan köykäinen olet kovin,
sa kuokkavieras muusain hovin.
Sua helvetin lieskat syöneet ei! —
— Läpi lieskain valkea nainen mun vei! —
— Et kyllin syntiä tehnyt ole,
et katuen rappion polkuja pole! —
— En synnillä kerskaile, keikaroi,
katumusta en torilla kaupata voi!
— Et viettien seurannut luonnonvoimaa! —
— Olen! lemmen ja tunteen aateloimaa. —
— Luut pienet ei salahaudastaan
sua unessa nouse kauhistamaan!
— Ah, anteeks suokaa, ma eksyin varmaan
ja lienen kaltaalla helvetin parmaan! —
Ma kumarsin — selkäni käänsin päin
ja läksin vuorelta kiirehtäin.
Mut ihme! taas oli vuori eessä:
sen huippu auringon kimmelteessä