Nouskoon verestämme uutta
aatteen, hengen aateluutta!
Nouskoon kansa toimen jalon,
harras palvelija valon!
Tuskamme ei mennyt hukkaan,
kunhan nousee kansa kukkaan,
lunastuksen oras terää
tekee, kansan henki herää.
SANKARIEN KUORO.
Suottako kaaduimme?
Suottako maaduimme?
Suottako hiekkaan
hurmeemme vuoti?
Suottako sorruimme sortajan miekkaan,
murskasi rintamme luoti?
Suottako uskoimme onnen tähtiin?
Liianko kauniina kansa me nähtiin?
Turhaanko veljeimme kuolon me kostimme
henkemme hinnalla vapauden ostimme?
Kasvaako koskaan haudoiltamme
kauniimpi rauhan kultalaiho?
Versooko koskaan kansassamme
korkeimman kohtalon huomenkaiho?
Suottako, veljet, me näännyimme hangille,
riensimme ritareiksi Pohjolan vangille?
Suottako veremme peltoja kastaa?
Ken meille vannoo? Ken meille vastaa?
VOITON KUORO.
(Nuoret.)
Me nähdä saimme päivänkoin
ja vapauden aamun!
Me karkoitimme taisteloin
pois sorron verihaamun.
Mit' isät haavein hautoivat,
sen todella me teimme,
ja muinaisaikain unelmat
me vihdoin voittoon veimme.