Ennen oli mieleni musta;
luulin, että elämä on kauhistusta.
Kylillä sain rintaani puukon —
nyt saan ma tytiltäni lämpimän suukon!
Nyt ei mua murhe paina lainkaan.
Tuskin vielä tiedän, minkä onnen ma sainkaan!
TAAKSE KAIKKI VANHA!…
Taakse kaikki vanha taika!
Taakse villi nuoruusaika!
Uuteen, uuteen elämään!
Kauas taakse telmeen tään!
Tääll' on vilppi viisaan mahti,
verihurtta vallan vahti.
Haukku tääll' on lepo yön,
ilkku karsas palkka työn.
Isäntänä kade, kiero.
Rehdillä on eessä miero. —
Muistot, muistot katkerat
päivin, öin mua vainoovat.
Pois! pois pakoon kera armaan
onnen piilopirttiin varmaan —
kauas saloon siintävään —
uuteen, uuteen elämään!
ILLANRUSKO.
Illanrusko, illanrusko!
Kirkkaan huomispäivän usko!
Hehku! hehku! vaikka yö
ylläs siivin mustin lyö.
Vielä valon valta voittaa,
aamu yönkin alta koittaa,
vaikka vaivut hurmeisiin,
sammut synkkiin unelmiin!