Illanrusko, illanrusko!
Uuden onnen-aamun usko!
Hehku! hehku! vaikka yö
ylläs siivin mustin lyö.
KORPEEN!
Korpeen! korpeen, mies,
koskemattomaan!
Sinne raivaa ties
saloon sankimpaan!
Raukat, houkat vaan
kylän teitä käy. —
Hiekkaa tallataan,
miss' ei jälki näy!
Sekö elämää,
kamppailua ois? —
Oisko tyhjempää! —
Korpeen! korpeen pois!
Sinne jäljen saa!
Sinne uurra ties!
Kynnä, kylvä maa! —
Korpeen! korpeen, mies!
PYHÄIN MIESTEN PÄIVÄNÄ.
Kolea tuuli tohisee
järveltä teräksiseltä;
ärjyvät kuohut ahmaisee
pelkurit peräsimeltä.
Kuoleman korpi kohisee
ympäri inehmon majaa;
kammon koura kahmaisee,
ken on miehen mieltä vajaa.
Petoja metsä piileksii
varjossa jokaisen loukon;
syvälle kynnet viileksii
peikkojen kavalan joukon.