RAKKAUSUHRI
Kun varjot jäähtyy, linnut vaikenee, ja metsät tuoksuu, mieli haikenee, sun luokses, armas, lemmenjuhlaan käyn.
Yön kuulaan hämyyn peittyy metsätie, ja puiston, jonne askeleeni vie, se verhonnut on onnen haaveisiin.
Nyt rakkautta uhkuu tulvillaan maaemon rinta kukkavaipassaan, ja tähdet syttyy hehkuun kaipaavaan.
Ja ihmissydän, joka hetken lyö, min toisena jo peittää pitkä yö, kuin verten ääntä voisi vastustaa!
— Ah armas, armas, sua janoan kuin autuuttansa sielu kuolevan! Sun povellasi onneen sulaa syön.
Sun povellasi taivaat aukenee ja kesäyöhön sielu raukenee kuin uhrituoksu kukkaisalttarin. —
Sa jumalainen, pyhä rakkaus, sa elonliekki, kuolon vapahdus, mun ota uhriks' halpa sydämein!
AAMULAULU
Miten kirkas ja kuulas on aamunkoi, miten riemuisna lintujen laulut soi, miten loistava, nuori on mailma! On onnea täynnänsä kukkiva maa, ja hymniä metsät humajaa, ja kastehelmet nurmikoilla loistaa.