»Ei mutt tul' tänn mu viäresän vaan, tänn' pöörän taa mun kansan platisema», sano isänt taas.
Sitt Alma mene sinn' kans juur isänä viäre istuma.
»Tuas Manta Almall kaffet ja oikken palj piparkakui.»
Manta tua sitt ja Alma ruppe kaffett juama.
»Syä ny niin palj ku sä lope», sano isänt, »aja lopu' kaikk prakkalisas.»
»Ei simmost saa tehrä», sano Alma, »ek tee muist, kun kerra häis isänt sano leikkispitte: 'Syäkkä syäkkä, hyvä viara, mutt älkkä vaan prakkalisas ajako.' Mutt viara otikki se oikken toreks ja lakasi' keske syämäst.»
»Nii mutt ei sunkka sää ny' siit senttä paha tykäny», sanos isänt sihe.
Naapurin Kalle hiissa ny itteäs penkki pitki sinn' päin ku Alma o. Alma huama se hyvi, mutte hää ol ollenka huomavannas. Sitt Kalle sano:
»Kyll se Alma sitt kans joksikki herkäst suuttu, mee olenki sitt niin kovas riiras.»
»Mitä mee' sitt mittä riiras ole, ek sää ol' saanu markkatas takas jo?»