»Ei tommone äij tiär mittä, se juttele vaa omastas.»
»Jaa'a, kylläpä laki tarppes ol», sanos faar, ott köppis ja ajo Mari ulos. Toise' kaikk naurava ja faariki naura nii ett hytkyttä. Sitt valeta Lempill ja faar selittä taas:
»Ei minäa ny oikken tiär, mutt näyttä silt, ku sinä ruppesis jättämä vanha sulhastas ja pare se näyttä olevanki, ei sill uskall preivikän kirjotta, ku hiire' käyvä' sen prakkalis.»
»No kiitos vaa», sano Lempi, »kyll se sinn' päi mene.»
Ny valeta Hilmall.
»No ei täsä ny ol' pal mittä muut selittämist», sano faar taas, »mutt se tosa nii selväst näkky, ett hää o ite' kuurentoist ja hene sulhases on kuurenkymmene.»
»No se o ny' kumminkin tosi», sanos Alma, »siilonkin ku hä oi kolme vuare, nii sanotti hene huutane: 'Oma mu Mattin, oma mu Mattin'.»
Ny valeta isänäll. Faar ruppe taas selittämä:
»Ei mina ny oikken tiär, mutt näyttä siit kun tohtor Poteljus ols teiti valla unhottanu, ku se alkujoulust kävi teitti nii ussen troppamas ja nyy ei tul änä oikken kattomanka.»
Isänt ymmärtä kans hyvi, mene ja keske tohtor Poteljuksen tuleman tuppa, see on kamaris vaa. Se tohtor tottele kans isänän käsky ja tule ja antta faarill ryypy. Isänt ol taas tehny' Salo reisu ja tehny uurestas tuttavutt tohtor Poteljuksen kans. Hessu vala ny ämänäll.