»Ei simmonen kuvavalamine oikke ränttäskä, ei se ol muut ku juhlan piikaks», sano hää.
Mutt isänt huamaki see ja mene kattoma, ja tosi o, siäll onki viis leippä ja kaks varikakku. Lopuks valeta sitt Almall.
»Ei mina ny oikken tiär, mutt tää muistutta paremi enkeli ku ihmist, se o yhre juappon pojankin pelastanu joulyän, vaikk se ol jo pirun poviprakkalis ja se poik on niin kovi Hessu näköne.»
Hessu fule sitt simmotti ikä vähä punaseks ja sano:
»Kyll mää se ny usko, ett faar ossa selittä.»
Almall anneta sitt taas se tinakappal säilö, ett hää se veisis sinn' kärikappa säilö.
Ny' piretä sitt simmonen piän loma-aik, kun kaikill o ollu nii syrämellinen tehtävä. Kaikk menevä' pöörä ympärs ja juava' kaffe ja kastava' korpui ja niit siirappipiparkakui. Ku Mariki siin sitt pistä piparkakui poskesas, nii faar kyssy:
»Kummones see miäs ol ku suu tul juattama joulyän, olik sill repp seljäs kans?»
Ny Mari huutta taas: »Saa-», mutt toise' sanova: »Älä ny' taas kiro.» »Ei tommosist äijän käskyist piräs hualima, ku mää söi yhreksä silakka joulaatton ja ol niin kova jano ette mää ols kärinny erottama, vaikk olis papin poja ollu juattamas, mutt mä kiiti ett mä sai ite' tuaruks kaljämpäri sänky viäre.»
Ny' tule Kealast yks miäs juaste jalkka sisäll ja sano: