»Menkkä ny miähe' sitt vaa syämä, ett tee' pääse' töihisäs jälle. Ei täss ol enä pal aikka, joul pakka pääll.»
»Kyll näkky», meinas yks trenkeist, »koko tupaki o niinkun kolm' peevä enne joulu.»
»Ohhoh», meinas toinen trenk, »kyll mä ny jo söi silakoi ja join kalja pääll, ett silaka luuleva, ett he ova' taas Oolanti haavis.»
Isänt kyssy ny trenkeilt, jokos he luuleva, ett se karja ruak piissa yli joulu, ku he ovat tuane.
»Kyll ainaki ne jo piissava, mutt hevosill täytty viäl tuara», meina joku, »jos pari häkki sitt viäl tua.»
»Kyll Jussiki sitt saa mennä ja sää saa' sitt vaa hakata' klapei niin pal ku jouluks tarvita», sano isänt.
Nyy ruveta sitt leipoma niit kaltjaissi.
»Nii, leipoka sitt vaa molemakki, ett me' saa noi' sekamyllykaku kans», meinas ämänt Marill ja Kustavall. Ny tule Lempi, talo vanhin tytär, kamarist ja meina:
»Kui tee' simmossi mustettunei kakui vaa leivo, eikös sihtmyllykakui leivotakka?»
»Sää oles se fiineytes kans, kyll sun tarttis päästä jonnekki herrasväkke, ett sää näksisis oikke, mitä herrasväki jouluks laitta», sano ämänt tytärtäs.