»No ne o niit aniksi, ku mä siält truutist sillon toi.»
»Eks sä niit sinn taikena joukkon tällänykkä? Oles sä se ainanen torojolle.»
»Mitäs tämmöne rukinen taiken mittän kryyrei tartte», meina Mari.
Hä o vähä vihanen ku rukist taikent tehrä. Hän tykkä, ette se ränttäsis muut ku valla nisust vaan tehr, ku joul tule.
»Pese' kätes ny sitt vaa. Viä' se kamarin kaklunin tykö nousema, jos sä vois sen kantta.»
»Jasso, sä Kustavaki oles jo tuppan tullu. Sää tairakkin toi nisuse sotku, ette niin käy' ku Marin kans, kun kryyri' kaikk pois jäi. Mahrok hä muista sualakan tällä. Ei lapsist ol', sano Rantala muar. Nii, sää saa Mari mennä' kaatama se veren pois likokaloist ja panna' puhrast vett sijall. Saas sä sen kumminkin tehryks. Ai jest, kello onki jo noin pal, miähe' tuleva' koht jo syämä, paistas sä Mari silakka, tuall o vähä kylmi peruni kans. Tällätä ny vaa mitä sattu, ei ny kärit.»
»Mist mä niit silakoit sitt tua?»
»No siäll kaapis silakk-kaukal o. Piräs su ny jo see vert tiätämä. Lask kalja kans. Mää mene ja tua voit kans vähä.»
Ny ovat trenkit tuane heini joulu vaste, syljeskelevä, ku on paha olo, ku ova eile niit joulviinoi maistelle. Mari meina:
»Nyykös syljeskellä, kyll silaka ny' kauppas tekevä' ku nii vetistä.»